Tässä pahassa olossa ei ole pahinta se, miltä itsestä tuntuu, vaan se miten sitä paskaa purkaa muihin. Ja se, että ratkaisut on ihan siinä naaman edessä, mut silti sitä vaan jatkaa, ryyppäämistä ja kännissä sit kilahtaa ja on enemmän kuin kamala. Ja näkee miten satuttaa toista, just sitä ihmistä ketä rakastaa ja kenen menettäminen tuntuis niin pahalta ettei sitä ees halua ajatella.

Kusen taas kaiken aika huolella.